Mun ystävänpäivä meni ihan tavallisissa merkeissä, kukkia ja suklaata. Ja ässäarpa. Jokanen voi sitten ihan ite päätellä, että keneltä mikin muistaminen on saatu..haha!
Joo, S:ltä sain ruusun ja ton suklaasydänrasian. Ainoo kommentti sen suusta oli jotakuinkin että "mä tiiän ettet syö suklaata, mutta...tässä olis nyt tämmönen kuitenkin, muistaminen on kai tärkeintä". No niinhän se on. Varsinkin kun ite olin toimittanu mun muistamisen sille jo kotiin ja seisoin niinsanotusti tyhjin käsin vastaanottaessani lahjuksia. Kiva.
Mä en pidä ystävänpäivää mitenkään erityisessä arvossa, mutta yritän silti joka vuosi muistaa niitä kaikista läheisimpiä ystäviä. Tällasen postauksen jälkeen tää on helppo uskoo, tiedän. Mut yrittäkää edes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti