perjantai 28. helmikuuta 2014

Comfort zone is a beautiful place but nothing ever grows there

Ei oo hirveesti tänä talvena täällä päivän asuja nähty. Tässäpä syy. Mulla ois oikeestaan ollu tarjota teille 2 erilaista asua viimesen 4 kuukauden aikana. Toinen on se, millä painelen aina reeneihin ja toinen on tää. Tosin tässä on sentään se edistysaskel, ettei jalassa oo niitä dr denimin mustia farkkuja. Miten villiä?!!





takki: mango
paita & huivi: cubus
nahkahanskat: ted baker
farkut: bik bok
kengät: dinsko
laukku: guess

Nää kengät on palvellu mua jo varmaan 3 vuoden ajan, ne mustat farkut yli vuoden ja samalla tavalla viime syksynä ostettu takki on maksanu ittensä moninkertasesti takas. Toi Cubuksen huivikin on uhkaavasti alkanu juuttuun mun päälle viime aikoina. Aika pienelle shoppailukierrokselle ehkä?

Onneks kohta on kevät ja sitten jo kesä, jollon viimestään ei vaan enää voi vetää villakangastakki niskassa, pitkät housut jalassa nilkkurit katuun kolisten. Ellei sitten tuu vuosisatojen kylmin kesä... Anyway, nyt tarvitaan jo luonnonvoimiltakin apua ettei musta tuu ihan yhden vaatteen miestä.

Se vasta olis kamalaa se.

maanantai 24. helmikuuta 2014

I dream my painting and I paint my dream

...sanoi aikoinaan Vincent van Gogh. Mussakin taitaa asua pieni pala taiteilijaa. Jos saan jonkun inspiraation, on sitä pakko alkaa toteuttaan heti. Vaikka keskellä yötä, sillä muuten en saa unta kun vaan kypsyttelen sitä juttua mun pään sisällä.

Muutenkin oon jollain tasolla yöihminen. Iltasin on vaikee laittaa päätä tyynyyn ja aamulla mieluiten nukkuisin mahdollisimman pitkään. Ei aikatauluja; päätöntä harhailua kaupungilla, lounastreffejä ja kahvitaukoja uusien innovaatioiden synnyttelyn välineenä. Selvästi taiteilija.

Tässä viime viikonloppuna kipeenä ollessa kerkesin vähän selaileen weheartit.com:ia; tällaset jutut herättää tällä hetkellä mun huomion.






Mikä motivoi nyt ja minkälaiset jutut miellyttää teitä tällä hetkellä? Ihanaa viikonalkua kaikille 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

DROPBOX

Pakko jakaa teillekkin mun uus löytö ja luottokumppani, Dropbox. En tiedä oonko taas viimenen, joka tästä kuulee, mutta tästä saamani hyöty jo pelkästään bloggaajana on ollu niin suuri, että haluan vinkata tästä muillekkin ajassa pikkasen jäljessä tuleville.

Kyseessä on siis tietokoneelle ladattava ja myös puhelimen applikaatio-kaupasta löytyvä ohjelma, jonka avulla saa pidettyä kaikki tärkeet tiedostot aina mukanaan. Käytännössä idea on siis se, että voit tallentaa omaan Dropboxiin tiedoston vaikkapa kotikoneelta ja avata sen sitten esimerkiks koulussa tai omalla puhelimella.

Ohjelman saat ladattua osoitteesta www.dropbox.com, joka toimii myös saittina josta pääsee kirjautuun sisään kun omat tunnukset on luotu. Ylläoleva näkymä pitäis tulla ruudulle, kun ittensä tohon osotteeseen ohjaa. Tosta valitaan kohta Sign up ja sitten vaan toimitaan tosi selkeesti annettujen ohjeiden mukaan. Takaan, että tästä varmasti jokainen vähän yksinkertasempikin selviää! Kun lataus on suoritettu, koneen perusnäytön yläkulmaan (Applen koneissa yläpalkkiin) ilmestyy sininen avonainen laatikko, nimensä mukaisesti dropbox, josta sitten sillä koneella pääsee suoraan omiin Dropbox-tiedostoihin.

Muilla koneilla omia tiedostojaan pääsee selaan netin kautta samasta osotteesta, sillon vaan valitaan tosta ruutunäkymästä kohta Sign in. Tätä ohjelmaa ei siis tarvitse olla ladattuna sille koneelle, mistä niitä tiedostojaan just siinä tilanteessa haluaa katsoa! Siks tää toimiikin erittäin hyvin esimerkiks joidenkin kouluesitelmien säilöntäpaikkana koti-koulu -akselilla. Virtuaalinen muistitikku.




Puhelimeen ohjelman voi ladata App Storesta tai sitä vastaavasta applikaatiokaupasta. Dropbox on sekä koneelle että puhelimeen ladattaessa täysin ilmanen, mikä on tietysti myös iso plussa! Kun ohjelman on saanu ladattua ja omilla tunnuksillaan kirjautuu sisään, näyttää se ainakin iPhonen ruudulla samalta mitä kuvassa yllä.

Se, että Dropboxin saa myös puhelimeen, on mulla henkilökohtasesti helpottanut muunmuassa Instagramin ja blogin päivittämistä. Kun muokkaan kuvat koneella, siirrän ne Dropboxiin, josta saan ne sitten suoraa puhelimeen ja instaan. Toisin päin taas hyöty on tullu siitä, kun oon selannu puhelimella esim We Heart It:ia ja löytäny jotain kivoja kuvia blogiin, oon tallentanu ne puhelimen muistin kautta Dropboxiin, josta saan ne suoraan ladattua blogiin.

Tässä vielä kuva siitä, miltä Dropbox näyttää netin kautta sisäänkirjautuessa. Kaikki tiedostot on helposti järjesteltävissä omiin kansioihinsa, niitä on helppo siirtää paikasta toiseen tai halutessaan poistaa kokonaan. Vasemmalla olevasta sivupalkista pääsee suoraan kategorian mukaan kuviin ja muun tyyppisiin tiedostoihin, jos vaikkapa on unohtanut mihin kansioon sen tietyn kuvan on aikoinaan sijoittanut.

Enpä voi muuta kun ylistää tätä ohjelmaa, niinkun varmaan ehkä huomaattekin :D Tästä on ollu oikeesti mulle niin suuri hyöty, etten osaa sitä edes paremmin selittää. Ei kuulkaa tarvi enää sähköpostin kautta niitä omia kuviaan itelleen lähettää ja tuskailla yhteen viestiin mahtuvan tiedostomäärän pienuutta tai miettiä että miten sen muistitikun muistaa nyt ottaa koululle mukaan esitelmäpäivänä.

Ystävät, ladatkaa Dropbox ja mä lupaan, että teidän elämästä tulee moninkerroin helpompaa!

lauantai 15. helmikuuta 2014

LANCÓME TEINT IDOLE ULTRA 24H

Täydellisen meikkivoiteen löytäminen voi olla välillä aika haastavaa. Eri merkit tarjoo vähän differoituja tuotteita ja sävyjäkin riittää aina kylmästä lämpimään ja ykkösestä tuhanteen. Usein se sävy muodostuukin just ongelmaks, kun kaupassa sen sovittaa kämmenselän väriin ja sitten kotona huomaa, ettei se kaula ookkaan ihan saman sävynen. Siks suosittelenkin uutta meikkivoidetta ostaessa kokeileen sitä väriä kaulan iholle - säästyy ainakin siltä suklaanaamioefektiltä, minkä liian tumma meikkivoide herkästi antaa.

Oman täydellisen meikkivoiteeni löysin ihan vahingossa. Olin ylioppilasjuhlia varten meikkaajalla, joka käytti mulla pohjana Lancómen uutta Teint Idole Ultra 24h -meikkivoidetta. Olin lopputulokseen niin tyytyväinen, että kipitin seuraavalla viikolla kauneushoitolaan uudestaan kysymään mistä tuotteesta oli oikein kyse.

Tuotteen markkinoinnissa luvataan 24 tuntia täydellistä kestoa, mutta kuitenkin raikasta ja pehmeää koostumusta, jonka pitäis tehdä ihosta vielä samettisen tasasen ja mattapintaisen jättämättä kuitenkaan puuterimaista lopputulosta. Meikkivoiteessa on myös käytetty uutta EternalSoft teknologiaa, joka vastaa kaikkiin päivän aikana vastaan tuleviin haasteisiin.

Nyt kohta kolme kuukautta tätä tuotetta kokeilleena on pakko kyllä allekirjottaa jokainen lupauksista. Mulla ei oo kertaakaan tullu sellasta tunnetta, että meikkiä tarvis lisätä tai, että olis joku maski tai naamio päässä levittämisen jälkeen. Todellakin kevyt ja tasainen lopputulos, joka kestää ja kestää.



Sävyn kanssa luulin aluks menneeni vikaan ja ostaneeni liian tumman, vaikka meikkaaja sanokin käyttäneensä juuri samaa. Aluks levitin tota ihan vaan suoraa käsillä kasvoille, joskus kokeilin myös meikkisientä. Oon kuitenkin huomannu semmosen kikan, että kun pumppaa pullosta ainetta ensin kämmenselälle ja siitä levittää sen meikkisudilla kasvoille, on sävy just oikee ja voidetta tulee laitettua oikee määrä. Sitä meinaan useesti tulee ihan liikaa, jos sen suoraa käsillään kasvoilleen lätkyttää. Meikkisieni taas imee suurimman osan voiteesta ja näin ollen sitä menee jokasella käyttökerralla vähän hukkaan.

Lancómen Teint Idole Ultra 24h on todella riittosa, mulla meikkipohjaan riittää vaan yks pumppaus! Se onkin oikeestaan mun mielestä jo riittävä syy panostaa tällaseen vähän kalliimpaan tuotteeseen niiden markettivoiteiden sijaan. Tää tuote ei tee myöskään kasvoille sellasta kiiltoa, vaan pysyy lupauksiensa mukaan koko päivän samanlaisena ensilevityksestä lähtien.



Mä oon ihan rakastunut tähän tuotteeseen vaikken sitä kauaa oo kerennyt vielä käyttääkkään. Ootteko te jo löytäneet täydellisen meikkivoiteenne?

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Late brunch with my love

Vaikka uus viikko onkin pyörähtäny jo hyvin käyntiin, palataan vielä hetkeks viime perjantaihin. Meillä oli poikaystävän kanssa molemmilla vapaapäivä, joka päätettiin pyhittää ihan vaan olemiseen ja toistemme seurasta nauttimiseen. Se on kumma, miten sitä ohjelmaa riittää niin, että tuntuu kun juoksis pää kolmantena jalkana paikasta toiseen sen vajaa 2 päivää, mitä täällä aina viikonloppuina piipahdan. Siks tää perjantai teki erittäin hyvää, keholle ja mielelle.




Päivän ainoo suunniteltu ohjelma oli brunssin tekeminen, ja sitä varten sitten lähdettiin käymään kaupassa. Pakko vähän kehua, koska itekin vähän jopa yllätyin; Lidlistä saa kaiken mitä aamupalakseen voi haluta! Okei, Nutellaa ja honeynutteja lukuunottamatta, mutta kuitenkin. Aika huikee juttu mun mielestä. Kukat ja kaikki. Se oli helppo kauppareissu se. Yhden pysähdyksen taktiikalla.




Näillä eväillä oli hyvä alottaa päivä ja suunnata kohti viikonloppua :)



“When you wake up in the morning, Pooh," said Piglet at last, "what's the first thing you say to yourself?"
"What's for breakfast?" said Pooh. "What do you say, Piglet?"
"I say, I wonder what exciting is going to happen today?" said Piglet.
Pooh nodded thoughtfully. "It's the same thing," he said.” 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

BURBANK BODYSUIT









Bodysuit from IvyRevel (find here).

Tässä se nyt on! Kauniin IvyRevel -kassin sisältö. Oon jo moneen kertaan tän ruotsalaisen merkin sivuilla käyny mallistoja kuolailemassa, mutta nyt vihdoin myös tilasin jotain kotiin asti. Tilaaminen oli helppoa ja vaivatonta sekä myös turvallista, toimitusta pysty seuraamaan reaaliajassa, eikä perille tuleminen kestäny kun muutaman hassun päivän. Mä en malta odottaa, että pääsen vetäseen tän päälle ihmisten ilmoille!

Thank You IvyRevel for making me extremely happy 

torstai 6. helmikuuta 2014

Viikko sitten halusin kahvia

Torstaina, tasan viikko sitten, halusin kahvia. Sen saamisen ei luulis olevan mitenkään hankala homma, mutta voi kuulkaa, kyllä siitä saa hankalankin. Minä hain kahvini Prisman Pressosta. Kahvitauko-croissantin sain elintarvikepuolelta, mutta kupillinen kahvia ei ollu ihan samalla tavalla ostettavissa. Se piti hakee pahvimukiin kahvilasta.

Ymmärsitte ihan oikein. Mä lähdin kotoo autolla Prismaan hakeen itelleni kahvit. Takasin ajoin taiteillen kuuma kahvikuppi toisessa kädessä töyssyjä väistellen ja samalla toisella kädellä vaihteita vaihdellen. Perille päästiin ja ei muuta kun vuotava viottunut kahvimuki auki ja kahvit kuppiin, muki roskiin ja croissantti pikalämmityksen kautta lautaselle.

Se oli hyvä kahvitauko se. Mietin vaan, että mitä pitäis ajatella ihmisestä, joka oikeesti tekee tommosta. Miten sellasella ihmisellä menee? No ilmeisesti ihan hyvin. Tyytyväinen olin minä.

Tyytyväinen oon ollut toisestakin syystä. Tein muutama viikko sitten pienen tilauksen, joka on jo saapunut perillekin - tässä sneakpeekiä.


Oon superinnoissani tästä!! Odottakaa vain, pian kuulette ja näette lisää ;)