Every morning you have 2 choices: continue to sleep with your dreams, or wake up and chase them.

Hei ystävät.

Loma on virallisesti alkanut! Huomasin, että tuli tässä sitten luku-urakan loppusuoralla pidettyä melkein kuukauden tauko bloggailusta. Toivotaan, että tulokset on sen mukasia.. Yks opiskelupaikka onkin jo plakkarissa, mutta silti täällä lisää odotetaan. Anyways, oman kesäni alkajaisiksi, lista.

Kesällä aion...

☀ valvoo auringonnousuun ja todistaa sen laiturilta
☀ kastua sateessa niin märäks, että vaatteet liimautuu ihoon ja hiuksista tulee samanlaiset kun Risto Räppääjän Nelli Nuudelipäällä
☀ nähdä auringonlaskun
☀ viettää niin monta illanistujaista ja grillibilettä kun mahdollista
☀ ottaa opiskelupaikan vastaan
☀ matkustaa ulkomaille
☀ juoda aamukahvit ulkona tuoreen ruohon tuoksussa
☀ tehdä spontaaneja juttuja ilman turhaa miettimistä
☀ käydä vanhoissa kunnon lavatansseissa
☀ kutsua mun ystävät maalle todistaan kunnon tähtitaivaan (näkyyhän kesäsinkin tähdet?)
☀ ruskettua täydellä teholla
☀ oppia vihdoin longboardaamaan!! (Tää sopimus tehtiin jo viime kesälle, mutta nyt paremmalla menestyksellä..)
☀ pitää elämäni hauskimman viikonlopun elokuun alussa turnauksen merkeissä (Pamelat this is for you)
☀ nauttia olostani, sillä syksyllä mitä toivottavimmin alkaa uus kappale elämässä opiskelun merkeissä.

Kaiken tän aion tehä työskentelyn ohella. Palataan tähän listaan syksyllä ja katotaan mitkä kohdat voidaan merkitä rasti ruutuun [x] DO  DID DONE.

Elämässä on välillä hyvä asettaa välitavotteita, jotta näkee kuinka paljon sitä voi pienessäkin ajassa saavuttaa. Aina ei tarvi haaveilla isoista häistä, omakotitalosta, kahdesta lapsesta ja koirasta. Sometimes it's the little things that matter.

Ja mää sain just elämäni takasin.

- kuvat: weheartit.com -

Sometimes you need those bad days, because it helps you truly appreciate the good ones.

Eilen väänsin kevään ensimmäiset väsymys-stressi-itkut. Neljä tuntia valmennuskurssilla ja siihen vielä täys työpäivä päälle, niin johan siinä alko oleen aineksia. Kotona odotti palkkakuitti, jossa komeili 60% verotukset ansiotulosta. Hyvin meni verokortin toimituksen kanssa.

Putkeen. Siinä sitä sitten istuttiin sängyllä ja väännettiin viimesiä läksyjä seuraavalle päivälle kyyneleet valuen ja nenä vetistäen. Facebookista löyty vielä yllätys kaverin isän kuolemasta, joten just niistetty nenä ja kuivatut silmät alko oleen taas samassa kunnossa, kun viis minuuttia edellisestä ittensä keräämisestä.

Astetta rankempi päivä. Se täytyy kyllä tän, ja yleisemminkin maanantaiden puolustukseks sanoo, ettei ne enää ookkaan ollenkaan niin kamalia päiviä! Se on nimittäin toi Mustat Lesket, joka meikäläiseen uppoo ainakin ihan kympillä. Varmaan todellinen mammashow, mutta mä venaan oikeen, että koska se taas tulee. Jaksaa päivän ja etenkin aamun ihan uudenlaisella energialla, kun tietää mikä siellä iltaysiltä odottaa.

Itkuun palatakseni, pakko myöntää, että tuli vähän yllätyksenä. Toisaalta lukemisen oon alottanu aikoja sitten, mutta on tässä nyt kuitenkin vielä yli kuukausi matkaa tarvottavana. Melko aikasin tuli nää purkaukset. Toivotaan, että myös jäisivät näihin vollotuksiin, jotta loppukevään sais sitten ressata ihan rauhassa - ilman mitään tunteidensa osottamista. Eihän sellanen ny oo mistään kotosin...




Tai sitten vaan alan muistuttaan päivä päivältä enemmän äitiä.

Muuten niin synkkään postaukseen vähän hempeemmät kuvat tältä päivältä, kun kuvailin sunnuntaina ostoskassissa kotiin lähteneitä uutuuksia. Molemmat ihanat pitsiunelmat, BikBok.

OOT Entrance Exam Day

Hello! Mainittakoon nyt, jos sitä ei olla viä aikasemmin tehty, että tää kevät kuluu aika mukavasti pääsykoekirjojen kyljessä. Vaikka päätavote onkin kesäkuun neljännessä, oli tälle päivälle hyvä välietappi AMK-puolen pääsykokeet sillä kuuluisalla Lontoon kielellä. Lontooseen haluaisin muuten matkustaa, sitten kun tää luku-urakka on ohi! Se myös tehtäköön, PISTE.

Äiti totes, että vois sitä pääsykokeisiin mennä ihan yogapantseissa ja hupparissakin, kun eilen lähdin sellasella varustuksella tän päivän asua käsissä kantaen. Juu niin varmaan, mutta mää koen oloni mukavammaks näissä - hassua kylläkin mutta niin se on. Ehkä on tullu pieni yliannostus noista collagehousuista talven aikana... Ja sitäpaitsi business-alalle opiskeleen hakeva voi saada lisäpisteitä, jos näyttää sille alalle kuuluvalta! Toivon ainakin niin... Ryhmäkeskustelua oli kuitenkin seuraamassa nainen, joten.. You never know!

Toinen ihan hauska juttu tältä päivältä oli se, että mun ilmottauduttua paikallaolleeks, ei menny montaakaan hetkee, kun joku kyseisen oppilaitoksen opiskelija oli jo stalkannu mut Instagramista ja jättäny jälkensä tykkäyksien muodossa. Tällä hetkellä tilanne on jo kehittynyt ihan toistemme seuraamis-vaiheeseen saakka, että edistystä on selvästi havaittavissa! Hahah, mistäköhän nimilistasta tää mies on mut bongaillu... Oli varmaan niin vakuuttava Moro, ettei muu auttanu.

blazer & necklace: h&m

watch: my grandpa's

top: cubus

pants: kappahl

shoes: skopunkten

baggie: guess 

Niin, onhan tänään myös meikäläisten vuosipäiväkin! 4 vuotta yhdessäoloo, eikä tunnu missään. And then you meet one person and your life changes. Forever.

Vielä on aikaa nauttia siitä. Mikäs sen parempi tapa, kun itse opiskellen ja herrapuoli opiskelijabileissä bailaten?! Näin meillä.

Salaisuutta näinkin pitkän parisuhteen kestoon miettien,

- E

1st of April - thoughts

Hyvää huhtikuuta folks! Nyt siirrytään vuoden toiselle neljännekselle, joka on muuten ainakin mun lemppari neljännes; huhti-toukokuussa tulee viimeistään kevät, ihmiset hymyilee ja aurinko paistaa. Parhaimpina vuosina lämpömittarin lukemat nousee korkeuksiin ja pääsee jo auringonoton makuun. Viimestään kesäkuussa alkaa kunnolla kesä, kaikki on taas uutta ja niin paljon ihanampaa. Looking forward to this!

Alotetaan kuitenkin vähän toisenlaisella aiheella. Narsismi on varmasti monelle tuttu, ja paljon yleisempi ongelma, kun mitä luullaan. Itseasiassa mä uskon, että jokasessa meissä on pieni pala narsismia. On varmasti ihan tervettäkin olla hiukan itserakas. Mutta mitä sitten kun se menee yli?

Istuttiin eilen mun hyvän ystävän kanssa lounaalla ja kuulumisten vaihdon lomassa ajauduttiin tähän aiheeseen. Päiviteltiin asiaa ilmeisesti sen verran kovaan ääneen, että lopulta naapuripöydän 68-vuotias rouvakin koki tarvetta liittyä keskusteluun. Oli aika pysäyttävää kuulla, kuinka hänellä on 35-vuotias poika, jota ei ole ikinä tavannut, koska pojan isä ja perhe on pahasti narsistisia ja ilmeisesti estää tätä rouvaa näkemästä lastaan. Oikeestaan sen johdattelemana päädyin ottaan aiheen täälläkin esiin.

Narsismi voidaan tosiaan luokitella persoonallisuushäiriöks ja se ilmenee ainoostaan käyttäytymisessä. Narsistinen ihminen ei esimerkiks kykene myöntään epäonnistumistaan, vaatii ihailua, eikä omaa empatiakykyä. Nää puutteet heijastuukin yleisimmin ihmissuhteisiin ja vaikuttaa paljon laajemmin kun me uskotaankaan. Ja tästä mun ystävällä on kokemusta. Vielä kauan sellasesta ihmisestä eroon pääsemisen jälkeenkin se pomppaa jostain nurkan takaa vaikuttaan elämään ja olemiseen. Ei todellakaan mikään pala kakkua.

Tästä se rouvakin meitä muistutti. Pala kurkussa ja kyyneleiden puskiessa silmäkulmista se vielä pihisi puoliks kuiskaten, että pysykää erossa narsisteista. Pysykää niin kaukana kun pystytte, niistä ei seuraa mitään hyvää. Ne voi pilata koko elämän - ja varsinkin jos erehdytte sellasen ihmisen kanssa lapsen tekemään.

jacket and sunclasses: h&m

shirt: my moms

scarf and jeans: cubus

shoes: dinsko

clutch: guess

Olis kiva kuulla enemmänkin keskustelua tähän aiheeseen liittyen! Ylipäätään musta oli niin mukava, kun tää rouva halus raottaa meille omaa elämäänsä ja anto elävän esimerkin aiheesta. Sillä oli suuri vaikutus pelkästään meikäläiseenkin. Onko teillä kokemusta narsistin kanssa elämisestä? Minkälaisia ohjeita te antasitte? Rohkeesti antaa tulla vaan :)

Ja nyt siihen huhtikuuhun. Vuoden parasta aikaa.

OUDOT x 8

1. Rakastan kirjottaa lyijykynällä. Paperikaan ei voi olla mikä tahansa; ruutuvihko on ainoo oikea. Terveiset lukioajoille ♥

2. Oon järjestysfriikki. Asioilla on oltava oma paikkansa ja niiden on myös aina oltava siellä. Kun kaikki on niinkun pitää, nautin olostani.

3. Kirjotan edelleen muistilaput paperille, enkä esimerkiks puhelimeen. Vaikka mun sisko jaksaa aina ihmetellä tätä, en todellakaan usko olevani ainoo, joka tätä tekee...

4. Mulla pitää aina olla Candy Crushissa äänet päällä. Ei musiikkia, vaan ne äänitehosteet!! Jos pelaan jonkun toisen CC:ia, muutan vaikka niiden asetuksia, jotta saan äänet kuuluviin. Pakkomielle!

5. Kun siivoon, se on tehtävä täydellisesti. En ikinä vois imuroida vaan sinne päin. Jokanen nurkka on koluttava ja kaapinalunen lähes nuoltava puhtaaks. Tarkka mikä tarkka.

6. Laitan aina oikeen kengän ekana jalkaan. Urheilutossut, tennarit, korkkarit...kaikki!

takki, aurinkolasit & kaulakoru: h&m

paita, huivi & rannekoru: cubus

toinen rannekoru: kappahl

housut: bikbok

kengät: zara

laukku: ted baker

7. Viikkaan mun kaikki vaatteet kotona samalla tavalla, miten meidän töissä pitää vaatteet viikata. Mun vaatekaappiin ei onneks asiakkaat kurki, mutta viikkausten puolesta voisivat niin tehdäkin.

8. Oon tavallaan aika poikamainen. Alunperin poikaa musta odotettiinkin, mutta Kallen sijasta maailmaan tupsahtikin pieni tyttö. Kasvatusmetodit päätettiin vissiin jättää alkuperästen suunnitelmien mukaseks, ja siks multa nykyään luonnistuu niin renkaanvaihdot ja autonpesut, kun muutkin remonttireiskan hommat. Ehkä tää kiinnostus muotiin onkin vaan joku alitajunen tarve tasapainottaa sitä synnynnäistä maskuliinisuutta.

Jaa että kummalla tavalla teen punnerruksia? Niin. Sepä se.

@ellllu

Voitteko kuvitella miten hankalaa on päivittää mitään sosiaalista mediaa kipeenä? Mä en kuitenkaan kuulu niihin Facebook-käyttäjiin, jotka ilmottaa jokasesta urheilusuorituksestaan, itetehdystä ruuasta, päivän aikana pyöräillyistä kilometreistä taikka opintoja varten luetuista sivumääristä. No offence.. Sellasille ihmisille kipeenä olo tuottaa vaan lisäsyyn tehdä tilapäivityksiä.

Marjaliisa on - kipeä :(

Nyt voin kuitenkin iloisesti ilmoittaa, että 16 päivän kuumeputki on takana, ja nyt on aika olla taas täynnä energiaa ja elämänhalua. Uutta materiaalia blogin puolelle sekä reaaliaikasta kuvaa Instagramiin on taas pian saatavilla! Sitä ennen on tehtävä vielä kerran TB ja nostettava muutamat kuvat viimeisen kuukauden ajalta uudestaan tiskiin.

1. Uuden bodysuitin kuvausta // 2. Instagramin Mitä jäbä duunaa #atm? -haaste ja superfood smoothie The Salad Barista. Tästä työstän parhaillaan juttua tänne - tutkimusvaihe ON // 3. Kenkärakkaus. Kuumehöyryissä tilasin itelleni vaihteeks uudet sneakerit // 4. Sipsisydämen voimalla toivottelin kaikille ihanaa sunnuntaita ♥

 1. Vähän lisää kuvailuja // 2. Täälläkin nähty kuva meidän ihanasta perjantaibrunssista // 3. Oikee TB:n TB. Kuva viime kesältä S:n veljen häistä. Kaikista vieraista otettiin kuva taulun raamien sisällä - aika kiva idea mun mielestä! // 4. Onni on herätä tän miehen vierestä uuteen viikkoon ♥ Love you!

Neiti Ylioppilas

5.12 oli mulle viime vuoden yks ehdottomista kohokohdista. Sinä päivänä se kolmen ja puolen vuoden aherrus palkittiin ja vihdoin sain minäkin painaa valkosen lakin päähän. Kävin lukion urheilulinjan ja jo heti alussa tein itelleni puolella vuodella pidennetyn suunnitelman. Niinkun jo aiemminkin todettu, ei aika riitä kerralla kaikkeen. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli täysin oikee päätös siirtää valmistumista ja antaa itelleen lisäaikaa kirjotuksiin valmistautumiselle urheilun ohessa. Vaikka se sillon keväällä tuntukin vähän tyhmältä kun kaikki muut oman ikäset sai urakkansa päätökseen, voin suositella 3,5 vuoden tahtia ihan jokaselle.

 

Juhlat pidettiin mun isän työpaikan ruokailutilassa. Se oli just sopivan kokonen noin 80 juhlavieraalle olematta liian iso ja hallimainen tai toisaalta liian ahdaskaan. Koristelussa käytettiin valokransseja, kynttilöitä, silkkinauhoja, kukka-asetelmia, valokuvia sekä mun vauva-aikojen vaatteita ja kenkiä, jotta saatais siitä tilasta mahdollisimman kodikas ja tunnelmallinen. Ja tunnelmaa kyllä riittikin koko illan ja jälkeen päin kehuja muunmuassa ruokapuolesta sekä tyylikkyydestä on tullut monenkin vieraan suunnalta.

Mekon osalta mulla on oikeestaan aina sama vaatimus tilaisuudesta riippumatta - jotain ihan muuta kun kenelläkään muulla. Väriä miettiessä piti ottaa huomioon, että kyseessä oli talvijuhla, eikä välttämättä se ihana koralli tai joku neonväri olis ollu niin hyvä. Ja tietty toi lakki asettaa omat vaatimuksensa myös. Tulin siihen lopputulokseen, että valkonen tai musta sen olla pitää. Ei mitään tylsää ja samalla erilaista. Ehkä just siks päädyin maximittaseen.

Hiukset laitatin kampaajalla, meikin mun vakkari kauneushoitolassa ja muuta sitten en oikeestaan tarvinnukkaan. Juhlat jatku vielä Miamissa, kaikenkaikkiaan täydellisesti onnistunu päivä!

Jos siellä on joku, joka valmistuu keväällä ja tarvii apua jossain juhlaan liittyvässä asiassa, niin ei muutakun rohkeesti kyselkää :) Myös muihin lukio-aiheisiin kysymyksiin vastaan mielelläni parhaani mukaan.

Niin onnellinen, Neiti Ylioppilas.

2013 in a nutshell

Taas on yks vuosi pulkassa ja ois perinteisen vuosikatsauksen aika! Tällä kertaa liitin mukaan kuvia vuoden varrelta, päivän asuja tai muuten vaan lemppareita.

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Uskoisin. Ainakin lähentynyt monen vanhan kanssa ♥
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et olet ennen tehnyt? Hyvässä ja pahassa.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Edelleen, ehkä aikasempaa onnellisempana, saman miehen kanssa.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Päällimmäisenä tietysti mielessä joulu sekä ylioppilaaks pääseminen, penkkarit ja Lana Del Reyn keikka. Myös muutto omaan asuntoon ja ensimmäinen työpaikka pitäis varmaan mainita tässä kohdassa?
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Valitettavasti on asioita, joista ei voi aina olla samaa mieltä. On myös tietty niin, että käsitys muodostuu helposti vaan kuuleman perusteella, eikä aina koko totuus tuu julki. Sillon niitä väärinymmärryksiäkin herkästi tulee.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Pelottavan paljon. Mutta tän vuoden kokemusten jälkeen oon vahvempi kun koskaan.
7. Oletko lihonut? Hahah, kyllä - 10 kiloa! Mutta onneks se on kaikki lihasmassaa (tähän emojiin hauis-hymiö).
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekkään tämän vuoden aikana? En oo niin rajusti juhlivaa tyyppiä :P
9. Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana? En vieläkään.
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? En osaa kyllä tähän hätään sanoa. Mainitaan työkaverit!
2. Synnyttikö kukaan läheisesi? Muutama tuttu, muttei kukaan ihan lähipiiristä.
3. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei lähipiiristä.
4. Missä maissa kävit? Öö, pitäiskö muka oikeesti muistaa? Liettuassa kävin ainakin.
5. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2014, joka ei onnistunut vuonna 2013? Haluan oppia näyttään jokapäiväsessä elämässä paremmin mun rakkaimmille ihmisille, miten tärkeitä ne on mulle.
6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013? 5.12.
7. Vuoden suurin saavutuksesi? Muutto omaan asuntoon, työpaikan saaminen ja todella vakavista ihmissuhdeasioista selviäminen.
8. ...ja suurin epäonnistuminen? Ylipäätään joutuminen niin vakavaan ja kamalaan tilanteeseen edellämainitussa ihmissuhteessa.
9. Kärsitkö vammoista? Urheillessa ei vammoitta selviä.
10. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Uus rannekello poikaystävälle.

11. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Parhaan ystäväni ♥ ehkä maailman lojaalein ihminen!

12. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? OMA! Ja muutaman muunkin..

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Ostin paljon sisustukseen liittyviä juttuja sekä omaani, että poikaystävän kämppään. Ja töistä vaatteita, ylläri.

14. Mistä innostuit eniten? Varmaankin just tosta työpaikasta.

15. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Vähän onnellisempi.

16. ...lihavampi vai laihempi? Kuten jo todettiin, painoo on tullu, muttei se vaatekokoon oo vaikuttanu.

17. ...rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Ystäviä pitäis huomioida vieläkin enemmän.

19. ...entä vähemmän? Tyhmiä ja vastuuttomia päätöksiä sekä tekoja.

20. Miten vietit joulun? NÄIN ;)

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi? One word: joulu.
32. Ketä kaipasit? Ystäviä, kotikaupunkia ja rehellisyyttä.
33. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Perhe ja paras ystävä ♥

Nyt kohti vuotta 2014, tehdään siitä taas edellisestä parempi!

Christmas @ IKEA

Ajan Ikean ohi viikottain. Ja aika usein vielä sama kaveri kyydissä. En oo varma onko se ite huomannu, mutta joka kerta kun ohitetaan se sinikeltanen laatikko, tää tyttö sanoo, että Ikeassa on kuulemma jo ihan joulu. Ja aina päivitellään, että kuinka pitäis mennä käymään. No nyt mää menin!

Ja olihan se joulu siellä. Yläkerran huoneissa oli joulukuusia, lampaantaljoja joka toisessa korissa ja astiapuolella jouluaiheet lasien ja kuppien kyljissä. Tervetuloa meikäläisen matkaan Ikeaan.

 

 

Tällä reissulla koin myös ehkä ahdistavimman vessakokemuksen ikinä. Yläkerran kierrettyäni päätin nopeesti kipasta vessassa ja sinne ravintolan taakse sitten viiletinkin. Käytävällä jo haisi hikinen ulkomaalainen mies - jos tiedätte mitä tarkoitan... Nopeesti selviskin, että haju oli lähtösin noin kolmekymppisestä ulkomaalaisesta miessiivoojasta, joka siinä just oli saanu miesten puolen puunattua ja oli kovasti siirtymässä inva-vessan puolelle. Itse livahdan naisten puolelle, ripustan laukun vessan oven naulakkoon ja istahdan alas. Siinä sitten kuulen kun vessan ovi aukee ja mielessäni ruokoilen vaan, että sisään tulis joku asiakas, tai ihan kuka tahansa muu kun tää MIES siivooja... No ei vastattu mun rukouksiin ei. Siellä rupee roskakorit tyhjeneen ja vessat kohiseen oven toisella puolella. Apuaaaaa. Onneks se mies sentään kolisteli tavaroitaan sen verran kovaan ääneen, että sain suht rauhassa hoitaa hommani loppuun. Vaikka vähän siinä kyllä aristelinkin. Ei muutakun äkkiä housut jalkaan, ovi auki, käsien hulautus ja kuivaus ja pihalle. HUH!

Ei kyllä ihan ekana tullu mieleen, että jos naisena meen vessaan, ni miehet juoksee perässä. Ahdistus! Ens kerralla kyllä mietin kaks kertaa tai ainakin kysyn, ennenkun liityn unisex-avoimet ovet vessameininkiin.

Mutta ei siinä, ihan kiva reissu oli! Ja kun tälle kaverilleni kerroin, että olin pyörähtäny Ikeassa, ensimmäinen kommentti arvatenkin oli: "Oliks siä jo ihan joulu?". Semmosta.

Say something, I'm giving up on you

Tän hetken lempparibiisi, jonka sanat sopii kyllä vähän liiankin hyvin tähän tilanteeseen. Siellä teistä osa on jo tainnu antaa mun suhteen periks ja viimesetkin uskolliset toivois mun vihdoin sanovan jotain. No, tässä mää nyt oon. Siitä kiittäminen on rakasta Emiliaa. Oli onni, että otit Monan haasteen vastaan ja satuit mainitsemaan mutkin siinä. Kiitos ♥♥ Just tätä varten ystävät on; ne nostaa sut kun tarvii ja on sun tukena vaikeinakin hetkinä.

Ja mitähän vaikeita hetkiä...?! Nolo myöntää, mutta en edes muista oonko ikinä kertonut mikä mulle on tullu. Tai oikeestaan mitä tapahtu sinä loka-marraskuun aikana, jonka tää blogi seiso puhumattomana. No, mää muutin. Mää muutin toiselle paikkakunnalle urheilujuttujen perässä, asumaan toisen mun ikäsen tytön kanssa. Opetteleen ammattilaisurheilijan elämää ja kotiäidin roolia. Ja nää täälä kotopuolessa lähetti mut matkaan ilman tietokonetta. Ja ilman kameraa. Siellä on ollu nyt pärjääminen puhelimen voimin. Ei sillä, että mulla sieltä mitään kerrottavaa olis ollu. Tästä tulis kertaheitolla urheilublogi, jos omia päivätouhuja lähtis kuvailemaan. Koneen osalta helpotusta on toivottavasti tulossa loppuviikosta lahjan muodossa, kun tää tyttö valmistuu. Ja sitähän on sitten juhlittava!!! Materiaaliakin tähän osotteeseen on toivottavasti sen myötä luvassa.

Nyt kun tässä toivottavasti päästään taas ihan uudenlaiseen vauhtiin, haluan vähän tenttailla teitä. Siks kysynkin, millasista jutuista pidätte? Mitä haluaisitte lukea enemmän, mitä ehkä vähemmän? Mitä en oo tajunnu kertoo, mutta haluaisitte kumminkin tietää? Nyt on sana vapaa ja sen toivottavasti myös uskallatte käyttää.

Jokatapauksessa oli niin tai näin, te siellä, kaikki te, ootte mulle mahdottoman tärkeitä! Toivottavasti jaksoitte siis odottaa ja haluatte antaa mulle vielä mahdollisuuden. Mää pyrin lunastaan odotukset parhaani mukaan. Pusuja ja haleja!

Kyllä minäkin syön aamupalaa

Syy, miks aikoinaan aloin kuvaamaan aamupaloja on yksinkertainen. Päivän tärkein ateria. No ei. Enemmänkin ehkä just päinvastasesta syystä. Nykyään tuntuu, että aina kun on tehny suurempia ponnisteluja sen oman ruokansa eteen (#selfmade, #eatingout), siitä täytyy ottaa kuva. #foodporn

Myönnän. Mua vähän kyllästyttää. Eikä oikeestaan ihan vähääkään. Miten sitä on ennen pärjätty, kun ei oo voitu kertoo kaikille mitä siinä omalla lautasella oikeen oli? Saati, kun kukaan ei oo voinu tykätä siitä mitä söit. #tagsforlikes



Voi Instagram minkä meille teit!Olkoon tämä tavallaan protesti, ja no, samalla pieni vinkki siitä, ettei aina tarvi syödä rasvatonta jogurttia pähkinäsekotuksella ja kauraleseillä pysyäkseen hyvässä kunnossa ja pitääkseen kiinni terveistä elämäntavoista. #healthy #foodOh yes, shocking, but true.