SHOEGASM

Jokanen maanantai on hyvä alottaa ilosilla kenkäuutisilla.

Toisaalta jos joka maanantaina olis uudet kengät, olis niitä jopa mulle liikaa. Ei kerkeis kaikkia käyttääkkään. Se vasta olis huono homma, sillä jokaiset kengät ansaitsee tulla käytetyksi. Sen yritän pitää aina mielessä ostohetkelläkin - välillä hyvällä ja toisinaan sitten vähän huonommalla menestyksellä.

Tässä ei kuitenkaan oo kyse mistään hutiostosta, vaikken vielä oo kerennyt käyttääkkään. Uusi tyylikäs musta kiiltonahkanen korkokenkäpari on nimittäin muuttanut luokseni Stockmannilta. Ei ollu Calvin Kleineiksi hinnalla pilatut; kiitos vaan niille ihanille alennusprosenteille. Tää sijotus tulee todennäkösesti kestään vuosia ja lemppareiks kaunokaiset on muodostuneet jo nyt.

Yes, I'm a Shoe-aholic. No, I don't need help.

Että vinkkinä vaan kaikille: Stockalla kannattaa nyt käydä. Tai sitten hakeutua sinne hoitoon.

Sometimes you need those bad days, because it helps you truly appreciate the good ones.

Eilen väänsin kevään ensimmäiset väsymys-stressi-itkut. Neljä tuntia valmennuskurssilla ja siihen vielä täys työpäivä päälle, niin johan siinä alko oleen aineksia. Kotona odotti palkkakuitti, jossa komeili 60% verotukset ansiotulosta. Hyvin meni verokortin toimituksen kanssa.

Putkeen. Siinä sitä sitten istuttiin sängyllä ja väännettiin viimesiä läksyjä seuraavalle päivälle kyyneleet valuen ja nenä vetistäen. Facebookista löyty vielä yllätys kaverin isän kuolemasta, joten just niistetty nenä ja kuivatut silmät alko oleen taas samassa kunnossa, kun viis minuuttia edellisestä ittensä keräämisestä.

Astetta rankempi päivä. Se täytyy kyllä tän, ja yleisemminkin maanantaiden puolustukseks sanoo, ettei ne enää ookkaan ollenkaan niin kamalia päiviä! Se on nimittäin toi Mustat Lesket, joka meikäläiseen uppoo ainakin ihan kympillä. Varmaan todellinen mammashow, mutta mä venaan oikeen, että koska se taas tulee. Jaksaa päivän ja etenkin aamun ihan uudenlaisella energialla, kun tietää mikä siellä iltaysiltä odottaa.

Itkuun palatakseni, pakko myöntää, että tuli vähän yllätyksenä. Toisaalta lukemisen oon alottanu aikoja sitten, mutta on tässä nyt kuitenkin vielä yli kuukausi matkaa tarvottavana. Melko aikasin tuli nää purkaukset. Toivotaan, että myös jäisivät näihin vollotuksiin, jotta loppukevään sais sitten ressata ihan rauhassa - ilman mitään tunteidensa osottamista. Eihän sellanen ny oo mistään kotosin...




Tai sitten vaan alan muistuttaan päivä päivältä enemmän äitiä.

Muuten niin synkkään postaukseen vähän hempeemmät kuvat tältä päivältä, kun kuvailin sunnuntaina ostoskassissa kotiin lähteneitä uutuuksia. Molemmat ihanat pitsiunelmat, BikBok.

BURBANK BODYSUIT

Bodysuit from IvyRevel (find here).

Tässä se nyt on! Kauniin IvyRevel -kassin sisältö. Oon jo moneen kertaan tän ruotsalaisen merkin sivuilla käyny mallistoja kuolailemassa, mutta nyt vihdoin myös tilasin jotain kotiin asti. Tilaaminen oli helppoa ja vaivatonta sekä myös turvallista, toimitusta pysty seuraamaan reaaliajassa, eikä perille tuleminen kestäny kun muutaman hassun päivän. Mä en malta odottaa, että pääsen vetäseen tän päälle ihmisten ilmoille!

Thank You IvyRevel for making me extremely happy ♥

Happy for the things I have

Lupailin viime vuoden puolella kertoilla vähän tarkemmin minkälaisia juttuja mun paketit piti sisällään. Aattelin nyt samalla listata sekä ylioppilas-, synttäri- että joululahjoja, nää tapahtumat kun oli niin lähekkäin toisiaan ja vahvasti liitty myös yhteen keskenään.

Kaikenkaikkiaan en hirveesti tykkää luetella saamiani juttuja kenellekkään; siitä tulee ensinnäkin mulle itselleni tosi hölmö olo enkä usko sen kuulijankaan välttyvän sellaselta kyseenalaistukselta. Nää luettelot muodostaa helposti sellasen elvistelymäisen vaikutelman, enkä yleisesti ottaen pidä sellasesta. En luonteenpiirteenä kuin muutenkaan. Tällaselle pienelle oven raottamiselle oli nyt kuitenkin kysyntää, joten päätin sen jossain laajuudessa toteuttaa.

Villeroy & Bochin New Wave -sarjaa ostin viime keväänä valmistuneille kavereille lahjaksi ja lopulta tykästyin siihen sen verran paljon, että päädyin itekin toivomaan sitä. Pyysin nimenomaan tarjoiluastioita, sillä kerään jo toisen merkin astiastoa eikä esimerkiks ton sarjan kahvikupit sovi vasenkätisille.

Ensimmäiset kunnon viinilasit, (ei, en laske Ikean viinilaseja oikeiks), sain mun ihanilta tyttösiltä, jotka tiesi paremmin kun hyvin, että mikä oikein on mun makuun. Iittalan Essence -sarjan lasit tuntuu olevan muutenkin nyt huudossa, enkä yhtään ihmettele, onhan toi niiden muoto tosi kaunis. Valkoviinin rakastajalle valkkarilasit valkkaripullon kanssa oli täydellinen ylioppilaslahja.

Olin jo pidemmän aikaa harkinnut uuden läppärin hankkimista. Mulla oli ennestään joku Samsungin kivikautinen miniläppäri, jota en oikeestaan enää ees käyttänyt sen toimintojen rajallisuuden takia. Kotona Applen pöytä Mac:iä jo useemman vuoden käyttäneenä ja iPhonen uskollisena omistajana ei lopulta ollu vaikee valinta toivoo MacBookia. Mun mielestä se on ollu aina vähän turhan suuri toive joululahjaks, mutta monen ihmisen yhteislahjana valmistuneelle se oli kutakuinkin kohtuullinen.

Musta oli myös tosi kiva huomata, että suurin osa mun kavereista oli jaksanu nähdä vaivaa yo-lahjan suhteen ja oli päätyny johonkin muuhun, kun siihen perinteiseen skumppapulloon. Sainkin sen sijaan muutamia ihania lahjakortteja, kirjoja ja sisustusjuttuja, kuten Pentikin kynttiläporoja, joista on todellisuudessakin mulle paljon enemmän iloa. Äitikin oli varmaan kyllästyny mun koko syksyn kestäneeseen lampaantaljojen ihasteluun, kun se synttäriaamuna ihanassa Ikea-kassissa sellasen mulle sänkyyn asti raahas. Haha :)

Jo edellisessä postauksessa näkynyt laukku ja Tory Burchin käsikoru kuoriutu jouluaattona mun paketeista. Hauskinta oli ehkä se, että iskä tuli ihan tosissaan selittään mulle niistä käsikoruista, että kuinka ne on jenkeissä hullussa muodissa ja että se villitys on nyt vasta rantautumassa Eurooppaan. Ömmm, anteeks, mutta mistälähtien mun isä on seurannu asustemuotia taikka sen levinneisyyttä? :D

Poikaystäväkin tavalliseen tapaansa onnistu lahjoissaan. Synttäripaketista löyty ihanat ruskeet nahkanilkkurit, jotka tähän kenkähulluun iski kyllä täysin. Ehkä se on kattellu tässä kun oon kohta viimeset pari talvee käyttäny noita samoja kuluneita mustia nilkkureita, ja ihan vaan vinkkinä hankki nyt uudet... Joululahjaks se oli teettäny mulle itsesuunnittelemansa iPhonen kuoret, joissa oli kuva ja  alla teksti Just Us. Ihana ♥

Näiden lisäks sain kyllä niitä perinteisiä raaputusarpoja, karkkirasioita ja sukkiakin. Ajattelin kuitenkin, että tällaset vähän erilaisemmat jutut olis ne, mitkä teitäkin enemmän kiinnostaa. Ja ehkä joku sai näistä jopa vähän vinkkiä siihen, mitä nyt tulevan kevään ylioppilaille ja muille valmistuneille kannattais lähtee hankkimaan. Neuvoa siihen saa kyllä myös kysyä! Mitäs te tykkäsitte tällasesta postauksesta?:)

Don't go around without a phone. That's like going around without a brain.

Jos voi valita, kantaako puhelintansa tavallisesti vai tyylillä, valitsen aina jälkimmäisen. iPhonen suosion myötä kun muutenkin tuntuu, että nykyään se puhelinkin on asuste ja tavallaan osa sua - ainakin jos kuljet nenä kiinni ruudussa noin 5/6 osaa ajasta. Syyllinen ilmottautuu.

Oon kyllä tienny, että niitä kuoria pystyy itekkin suunnitteleen, mutta siinä vaiheessa kun se on tehty näinkin helpoks, oli munkin pakko lähtee mukaan. Ja myös vinkattava siitä teille! CaseApp (clikc) on ruotsalainen yritys, joka tarjoaa mahdollisuuden suunnitella omat iphone-kuoret ja toimittaa ne ilman(!) postikuluja. Jälkeenpäin itekkin vasta huomasin, ettei se suunnittelu rajotu ainoostaan niihin iphonen kuoriin, vaan sun on mahdollisuus siirtää luovuus myös aina ipadin, androidin ja kannettavan pinnoille saakka. Ja jos oot sitä mieltä, että kuoret tekee sun puhelimesta liian mohlon, on tarjolla myös tarra-vaihtoehto. Samat jutut voi siis suunnitella tarralle, joka liimataan puhelimen pinnalle - kuka sano ettei puhelin voi olla tyylikäs ilman kuoria?

Henkilökohtasesti en ehkä kuitenkaan luota itseeni puhelimen käsittelijänä niin paljoa, että uskaltaisin pitää sitä ilman kuoria. Jotenkin se vaan kuitenkin aina lipee käsistä. Niinpä valitsin pohjaks valkoset kuoret (sanoinko jo, että niistäkin voi valita kolmesta ei vaihtoehdosta?) ja rupesin suunnitteleen. Tässä tulos, saanen esitellä. Uudet, ehkä siisteimmät kuoret ikinä.

Ihmettelen vaan miten sitä on ennen pärjätty?

Joo ilman puhelimia, mutta varsinkaan ilman näitä kuoria.

"I have enough clothes and shoes, I don't need to go shopping", said no woman ever.

Jos paidan oikee hinta on 12,95€ ja sen saa alle kympillä JA jos samaan aikaan collagen alkuperänen 24,95€:n hinta on 4,95€, onko suotavaa ainakin kokeilla niiden mahdollista sopivuutta? Tai harkita ostamista? Öö, kyllä. Sitä varten kampanjatarjoukset on, terveisin vaatekaupan myyjä.

No hei, hulluhan mää olisin ollu, jos nää tarjoukset olisin ohittanu. Sitä tulee viisaaks shoppailijaks kun työskentelee vaatteiden parissa. Tietää kyllä tarkkaan mihin leikkiin kannattaa lähtee ja mihin ei. Jos osuu hyvä kohdalle, kannattaa ihan rohkeesti muuttaa ne pikakäynti-suunnitelmansa ja antaa leikin viedä mukanaan. Siinä säästää. Viisas minä.

 

 

 

Kiitos Gina Tricot tästä lystistä. Minä ja mun paidat ollaan tyytyväisiä!

♀ ≠ ♂

Men go shopping to buy what they want...

Women go shopping to find out what they want.

THE HAT

 

Tässä on hattu. Uusi.

Se, jonka takia alunperin niin nopee reissu vähän pitkittykin. Piti löytää täydellinen.

Ja se löyty - ensimmäisestä kaupasta.

Mutta olihan ne kaikki muutkin mahdolliset vaihtoehdot nyt ensin nähtävä.

Ei voi muuten tietää mikä on paras. Mutta uskokaa, tää on.

Bik Bok -50%

Bik Bokissa oli muutama perjantai takaperin kaikki -50%. Sen voi vaan arvata millaset jonot siellä oli. Sekä sovitukseen että kassalle. Enkä tosiaan oo mikään paras ihminen jonottaan - pitkäjänteinen joo mutta ei ne hermot kauaa kestä. Pakko oli jotain keksiä ja siks otinkin taktiikan: suoraa kassajonoon ja matkalta kivat jutut mukaan. Toimii!

Sieltä voitonmerkkinä tää college sekä paljettitoppi, jonka aika tulee vasta pimeessä. Nyt se päällä sattuu viä silmiin. Ja pakko tässä joku päivä mennä nyt uudestaan, oli muutama tuote niin kaukana kassajonosta että meni ihan ohi suun.

kauluspaitatoppi ja kaulakoru: h&m

college: bik bok

farkut: drdenim

kello: guess

kengät: vans

101 dalmatians

Uudet housut täällä. DrDenimit, luottofarkut, joiden rinnalle en kovinkaan helposti enää sitten viimesyksyn oo muita ostanu. Kevään mustavalko-trendiin kun nyrkki silmään sopivat ja samalla aikalaillakin massasta poikkeevat dalmatialaiskuosiset kaverit. Joku väitti seepraks, toinen vertas leopardiin, mutta mulle nää on likelikelike for big time! Eikä sillä eläimellä niin väliä.

Piti muuten kuvata nää auringonpaisteessa, mutta ruoka sitten otti ja meni kuvaamisen edelle. Kappas, kun sillä aikaa myös pilvet päätti muodostaa kunnon muurin auringon eteen. Haettiin Rollsista mama-ateriat, niin ei vaan voinu antaa jäähtyä.

Rollsista on muuten pakko mainita sen verran, että oon nykyään kanta-asiakas. Tossa suht lähellä se on Teboilin yhteydessä ja siellä moikkaillaan jo suunnilleen ovelta, kun astun sisään. Saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että viikottain haen sieltä jollekkin jotakin - usein tietysti kaksinkertasena annoksena. Naurattaa ehkä vähän, mutta mikäs siinä on hyvää ruokaa syödessä. Todellisuudessahan se tekee kaikkee muuta kun hyvää, ja en mä nyt tosissaan ihan joka viikko käy...

Täytyy varmaan alkaa vakavasti harkitteen sellasen I<3Teboil -paidan ostamista, vai ottaiskohan ne mut sinne hommiin?

Man if u really tight, then u gotta get vans

Vihdoinkin Vanssit. Oli jo aikakin tohon seittemän parin conssivalikoimaan tehä stoppi ja ottaa rinnalle toisenlaiset tennarit. Halunnu oon jo vuosia, mutta aikaseks sain vasta nyt. Ja kyllä kesti muuten näidenkin kanssa. Tilauksesta 2 ja puoli viikkoo ennen kun sain vetästä nää jalkaan. Pistetään pääsiäisen piikkiin.

Eilen aamulla 8:50 näitä oltiin kovasti yritetty kotiovesta tyrkyttää, mutta tää tyttö tykkäs ennemmin kääntää kylkee ja odotella sitten puoli päivää ennen kun kengät olis haettavissa lähikaupasta. Syytän siitäkin pääsiäistä. Paha pyhä.

I’ve been working no play, if I deserve it I’ll pay

Huh. Nyt on kevään ylioppilaskirjotukset takana, johan niitä tässä kahdet olikin. Tai no kolmet jos totta puhutaan, onhan se äikkä jaettu kahteen osaan ;) Selitys pienen pienelle hiljasuudelle löytyneekin siitä.

Eilen kello 12 lopetin mun matemaattisen urani ainakin näin toisen asteen tasolla, samaan hetkeen loppu myös se aiempien yo:itten hiki hatussa laskeminen ja muiden monisteiden ja lisäosien kanssa pelaaminen. Se on ohi nyt!

Jos yhtään kehtaa itteensä kehua, niin omasta työstä palkitsemisessa oon ollu aina aika hyvä. Ruokapalkinnot on kelvannu ja on tosi hyviä, mutta siltikin useimmiten se jotenkin taipuu materialistiseen suuntaan. Heti kun olin saanu arvotavarat haettua, kaasutin vapauteen ja kaupungille. BikBokkiin oli päästävä! Ja siinä sitten kun samalla nurkalla oli se Carlingsikin...