Jos lumi ei tuu mun luokse, niin määhän meen sitten sen luo. Ja koska sitä ei vieläkään täällä näy, palataan hetkeks sinne, missä sitä riitti.
Joulun jälkeen pakattiin tosiaan kamat ja siirryttiin Rukan kauniisiin tunturimaisemiin. Ei kiirettä minnekkään, ei mitään aikatauluja, vaan yhteistä aikaa perheen ja poikaystävän kanssa. Oli aika ihanaa. Ja kun nettikään ei meidän mökissä toiminu, jäi aikaa nimenomaan siihen nauttimiseen. Kirjan lukemista takkatulen ääressä, leffoja, makkaranpaistoa, kortti- & lautapelejä, saunomista pitkän kaavan mukaan. En muista, koska olisin viimeks vaan pysähtyny nauttiin hetkestä samalla tavalla kun tällä reissulla.
Kyllä meillä silti ohjelmaakin riitti. Pakkohan sitä nyt oli meinaan hiihtään ja lasketteleen päästä, kun siihen kerta mahdollisuus oli. Yks päivä suksilla, kaks laudalla. Ei meinannu siitä riemusta tulla loppua, vaikka kuuskin tuntia päivässä niitä mäkiä meni ylös alas. Pakko päästä viä tänä talvena uudestaan!!!
Oltiin ajotettu meidän reissu niin, että oltais just vuoden vaihtuessa näkemässä Rukakeskuksen isot ilotulitukset ja soihtulaskut. Ja siellähän me oltiin, ihan huippupaikoilla seuraamassa keskiyön juhlintaa pienen lumipyryn keskellä. Kun jälkeenpäin kuulin, minkälaiset kekkerit meidän kaveriporukalla kotopuolessa oli, on pakko olla tyytyväinen omaan valintaan.
Tässä vielä S:n kuvaama video ilotulituksen loppuhuipennuksesta. Ei ehkä vastaa sitä samaa fiilistä mikä paikanpäällä oli noiden punasten pallojen kanssa, tuntu meinaan että ne tippuu sua päähän :D, mutta ehkä tosta kuitenkin jotain irti saa. Äänet kuuluu aika hyvin, että kannattaa säätää äänenvoimakkuutta vähän hiljemmalle...
