tiistai 29. huhtikuuta 2014

Sometimes you need those bad days, because it helps you truly appreciate the good ones.

Eilen väänsin kevään ensimmäiset väsymys-stressi-itkut. Neljä tuntia valmennuskurssilla ja siihen vielä täys työpäivä päälle, niin johan siinä alko oleen aineksia. Kotona odotti palkkakuitti, jossa komeili 60% verotukset ansiotulosta. Hyvin meni verokortin toimituksen kanssa.

Putkeen. Siinä sitä sitten istuttiin sängyllä ja väännettiin viimesiä läksyjä seuraavalle päivälle kyyneleet valuen ja nenä vetistäen. Facebookista löyty vielä yllätys kaverin isän kuolemasta, joten just niistetty nenä ja kuivatut silmät alko oleen taas samassa kunnossa, kun viis minuuttia edellisestä ittensä keräämisestä.



Astetta rankempi päivä. Se täytyy kyllä tän, ja yleisemminkin maanantaiden puolustukseks sanoo, ettei ne enää ookkaan ollenkaan niin kamalia päiviä! Se on nimittäin toi Mustat Lesket, joka meikäläiseen uppoo ainakin ihan kympillä. Varmaan todellinen mammashow, mutta mä venaan oikeen, että koska se taas tulee. Jaksaa päivän ja etenkin aamun ihan uudenlaisella energialla, kun tietää mikä siellä iltaysiltä odottaa.

Itkuun palatakseni, pakko myöntää, että tuli vähän yllätyksenä. Toisaalta lukemisen oon alottanu aikoja sitten, mutta on tässä nyt kuitenkin vielä yli kuukausi matkaa tarvottavana. Melko aikasin tuli nää purkaukset. Toivotaan, että myös jäisivät näihin vollotuksiin, jotta loppukevään sais sitten ressata ihan rauhassa - ilman mitään tunteidensa osottamista. Eihän sellanen ny oo mistään kotosin...




Tai sitten vaan alan muistuttaan päivä päivältä enemmän äitiä.

Muuten niin synkkään postaukseen vähän hempeemmät kuvat tältä päivältä, kun kuvailin sunnuntaina ostoskassissa kotiin lähteneitä uutuuksia. Molemmat ihanat pitsiunelmat, BikBok.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

OOT Entrance Exam Day

Hello! Mainittakoon nyt, jos sitä ei olla viä aikasemmin tehty, että tää kevät kuluu aika mukavasti pääsykoekirjojen kyljessä. Vaikka päätavote onkin kesäkuun neljännessä, oli tälle päivälle hyvä välietappi AMK-puolen pääsykokeet sillä kuuluisalla Lontoon kielellä. Lontooseen haluaisin muuten matkustaa, sitten kun tää luku-urakka on ohi! Se myös tehtäköön, PISTE.


Äiti totes, että vois sitä pääsykokeisiin mennä ihan yogapantseissa ja hupparissakin, kun eilen lähdin sellasella varustuksella tän päivän asua käsissä kantaen. Juu niin varmaan, mutta mää koen oloni mukavammaks näissä - hassua kylläkin mutta niin se on. Ehkä on tullu pieni yliannostus noista collagehousuista talven aikana... Ja sitäpaitsi business-alalle opiskeleen hakeva voi saada lisäpisteitä, jos näyttää sille alalle kuuluvalta! Toivon ainakin niin... Ryhmäkeskustelua oli kuitenkin seuraamassa nainen, joten.. You never know!

Toinen ihan hauska juttu tältä päivältä oli se, että mun ilmottauduttua paikallaolleeks, ei menny montaakaan hetkee, kun joku kyseisen oppilaitoksen opiskelija oli jo stalkannu mut Instagramista ja jättäny jälkensä tykkäyksien muodossa. Tällä hetkellä tilanne on jo kehittynyt ihan toistemme seuraamis-vaiheeseen saakka, että edistystä on selvästi havaittavissa! Hahah, mistäköhän nimilistasta tää mies on mut bongaillu... Oli varmaan niin vakuuttava Moro, ettei muu auttanu.



blazer & necklace: h&m
watch: my grandpa's
top: cubus
pants: kappahl
shoes: skopunkten
baggie: guess 

Niin, onhan tänään myös meikäläisten vuosipäiväkin! 4 vuotta yhdessäoloo, eikä tunnu missään. And then you meet one person and your life changes. Forever.
Vielä on aikaa nauttia siitä. Mikäs sen parempi tapa, kun itse opiskellen ja herrapuoli opiskelijabileissä bailaten?! Näin meillä.


Salaisuutta näinkin pitkän parisuhteen kestoon miettien,
- E

lauantai 12. huhtikuuta 2014

jeansJEANSjeans

Hullujen Päivien karkkitarjonta oli vaihtunu. Tällä kertaa karkit oli myös tuoreita ja pehmeitä.
Vielä kerkee.





jacket: my mother's old
knit and sunnies: h&m
watch: my grandpa's old
jeans: cubus
shoes: skopunkten
socks: puma ;)


Hyvää viikonloppua kaikille ihanille :)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

1st of April - thoughts

Hyvää huhtikuuta folks! Nyt siirrytään vuoden toiselle neljännekselle, joka on muuten ainakin mun lemppari neljännes; huhti-toukokuussa tulee viimeistään kevät, ihmiset hymyilee ja aurinko paistaa. Parhaimpina vuosina lämpömittarin lukemat nousee korkeuksiin ja pääsee jo auringonoton makuun. Viimestään kesäkuussa alkaa kunnolla kesä, kaikki on taas uutta ja niin paljon ihanampaa. Looking forward to this!

Alotetaan kuitenkin vähän toisenlaisella aiheella. Narsismi on varmasti monelle tuttu, ja paljon yleisempi ongelma, kun mitä luullaan. Itseasiassa mä uskon, että jokasessa meissä on pieni pala narsismia. On varmasti ihan tervettäkin olla hiukan itserakas. Mutta mitä sitten kun se menee yli?

Istuttiin eilen mun hyvän ystävän kanssa lounaalla ja kuulumisten vaihdon lomassa ajauduttiin tähän aiheeseen. Päiviteltiin asiaa ilmeisesti sen verran kovaan ääneen, että lopulta naapuripöydän 68-vuotias rouvakin koki tarvetta liittyä keskusteluun. Oli aika pysäyttävää kuulla, kuinka hänellä on 35-vuotias poika, jota ei ole ikinä tavannut, koska pojan isä ja perhe on pahasti narsistisia ja ilmeisesti estää tätä rouvaa näkemästä lastaan. Oikeestaan sen johdattelemana päädyin ottaan aiheen täälläkin esiin.




Narsismi voidaan tosiaan luokitella persoonallisuushäiriöks ja se ilmenee ainoostaan käyttäytymisessä. Narsistinen ihminen ei esimerkiks kykene myöntään epäonnistumistaan, vaatii ihailua, eikä omaa empatiakykyä. Nää puutteet heijastuukin yleisimmin ihmissuhteisiin ja vaikuttaa paljon laajemmin kun me uskotaankaan. Ja tästä mun ystävällä on kokemusta. Vielä kauan sellasesta ihmisestä eroon pääsemisen jälkeenkin se pomppaa jostain nurkan takaa vaikuttaan elämään ja olemiseen. Ei todellakaan mikään pala kakkua.

Tästä se rouvakin meitä muistutti. Pala kurkussa ja kyyneleiden puskiessa silmäkulmista se vielä pihisi puoliks kuiskaten, että pysykää erossa narsisteista. Pysykää niin kaukana kun pystytte, niistä ei seuraa mitään hyvää. Ne voi pilata koko elämän - ja varsinkin jos erehdytte sellasen ihmisen kanssa lapsen tekemään.


jacket and sunclasses: h&m
shirt: my moms
scarf and jeans: cubus
shoes: dinsko
clutch: guess

Olis kiva kuulla enemmänkin keskustelua tähän aiheeseen liittyen! Ylipäätään musta oli niin mukava, kun tää rouva halus raottaa meille omaa elämäänsä ja anto elävän esimerkin aiheesta. Sillä oli suuri vaikutus pelkästään meikäläiseenkin. Onko teillä kokemusta narsistin kanssa elämisestä? Minkälaisia ohjeita te antasitte? Rohkeesti antaa tulla vaan :)

Ja nyt siihen huhtikuuhun. Vuoden parasta aikaa.