What a word friend really means?

Jokaisella on ystäviä. Ainakin toivon niin. Muutama vähän parempi ja sitten niitä enemmän kaverityyppisiä. Mitä eroo oikeestaan ystävällä ja kaverilla on?

Mun mielestä ystävät on niitä kaikista läheisimpiä, joille voi kertoo mitä vaan ja keiden kanssa voi tehdä kaikkee hauskaa, omituista ja jopa typerääkin. Kaverit on sitten niitä kenen kanssa hengaillaan koulussa ja nähdään sillon tällön vapaa-ajalla. Niille ei ihan mitä tahansa salaisuuksia kerrota.

Muutama päivä sitten mun piti nähdä mun kaveria. Yllättäen se unohtikin koko tapaamisen ja vastas mun soittoon vasta matkallaan kotiin. Se sai mut miettiin tätä asiaa enemmänkin ja tässä nyt muutamia ajatuksia siitä.

Kehen voi todellisuudessa luottaa? Mä oon välillä liiankin hyväuskonen ihminen. Haluan aina uskoo ihmisistä pelkästään hyvää, mitäs vikaa siinä on? Oon oppinu, että kehenkään ei voi luottaa 100 prosenttisesti. Vaikka kuinka haluaisit, maailmassa on ihmisiä, jotka aattelee vaan omaa etuaan. Ihmisiä, joille sun asiat on vaan väline suosioon toisessa porukassa. Tunteettomia, sydämettömiä ihmisiä. Jopa parhaimmat ystävät on välillä pahimpia vihollisia. Ite oon kärsiny toiseen liiallisesta luottamisesta moneen otteeseen. Muuttanu suunnitelmat toisen vuoks ja katunu jälkeenpäin, kertonu luottamuksella asioista ja kuullu niistä puhuttavan avoimesti kadulla.

Ystävyyteen kuuluu rehellisyys. Jos tulee joku este, siitä ilmotetaan. Jos toisessa ärsyttää joku piirre, siitä sanotaan suoraan eikä valiteta muille. Noi on ihan selkeitä juttuja, ei oo muuta tapaa hoitaa asioita, kun noin. Sitä aina itekin toivois, että toiset olis rehellisiä. Mun kohalla tässä pätee se sanonta
'tee aina muille niin ku toivoisit itelles tehtävän'. Siihen mä pyrin. Siks onkin surullista huomata, kun kaikki ihmiset ei ookkaan samanlaisia. Siinä taas sitten palataan maanpinnalle.

Toivoisin, että jokanen löytäs itellensä sellasen kaveriporukan, jossa on hyvä olla. Muutaman paremman ystävän ja sitten siihen ympärille tueks niitä kavereita. Tällä viikolla sain myös tuntee kavereiden merkityksen - kun toinen feidaa, toinen pelastaa. Ystävä ja kaverikin hädässä tunnetaan. On ihanaa huomata, että maailma ei ookkaan läpeensä paha.

Lopuksi; mun mielipide ei oo se, että maailmassa ainoo hyvä ihminen on jokanen itse. Ei, mä haluan vaan sanoa, että pitää muistaa välillä kyseenalaistaa sitä toista, vaikka se oliskin se paras ystävä. Välillä kannattaa miettiä kahteenkin kertaan, ennenkun tekee päätöksiä. Ja pitää myös muistaa, että kukaan ei ole täydellinen - joskus se vika voi löytyä lähempää kun uskoiskaan, omasta itsestä.