Forrest Gump

Eilen oli leffailta. Vaan mä, tomaattikeitto, valkosipulipatonki ja kasa muita herkkuja. Ja Forrest Gump (traileri). Hävettää ihan myöntää, että nään näinkin legendaarisen leffan vasta 19 vuoden iässä. Jälkeenpäin ajateltuna varsinkin! Mullahan on jääny ainakin 1/4 elämästä ymmärtämättä, kun ihan yllättävän monikin juttu on poikinu tästä elokuvasta. Siellä se vaan on huutanut Run Forrest, run! tietämättä edes mitä se tarkottaa. 

Lainasin dvd:n poikaystävältä. Ties montako kertaa sekin on yrittäny ehdottaa tän leffan kattomista, mutta tähän saakka aina oon löytäny jonkun tekosyyn. Oon aika hyvä siinä. Nyt kuitenkin kun tiedossa oli yksinäinen ilta kämpillä, ja Wimbledon oli jääny vahingossa kotiin, pienessä epätoivon vallassa nappasin vielä avaamattoman paketin mukaan. Ei sillä, että olisin ikinä ollu ennakkoluulonen tätä elokuvaa kohtaan, ennemminkin oon kyseenalaistanu mun poikaystävän leffamaun, hehe.

En tiedä kannattaako tätä leffaa suositella kenellekkään, sillä oon varmaan oikeesti viimenen, joka tän näkee. Mutta nyt nähtyäni halusin tulla teillekkin kertoon kuinka hyvä se oli ja kuinka minäkin pidin siitä. Kaikkihan siitä pitää, kuuden Oscarin elokuva, ilmiö..

Täällä mä olin, yksin kaikkien herkkujen keskellä Forrest Gumpin parissa ja itkee vollotin useemmassakin kohdassa. Lopulta en enää edes tienny minkä takia itken, mutta jatkoin vaan koska se tuntu hyvältä. "My momma always said that life was like a box of chocolates...you never know what you're gonna get."