Näin viime yönä kahta kummallista unta. Ensimmäisessä olin laivalla perheen ja perhetuttujen kanssa. En osaa sanoa kenen kanssa olin, mutta baarin tanssilattialla se oli. Muistan kuinka äiti tuli tuttavaperheen äidin kanssa siihen mun lähelle, äiti viereen ja toinen mamma mun taakse. Ja sitten se veti multa housut alas. Se toinen nainen siis, ei sentään oma äiti, mutta näin kuinka sekin autto siinä.
Voi kuinka suutuinkaan. Huusin pää punasena kyynelten valuessa poskilta. Haukuin sen naisen omien lapsien edessä. Mitä teki mun äiti? Ei todellakaan puolustellut mua, päinvastoin. Ja se tuttavaperheen äitikin vaan huusi mulle, kuinka ei oo ollenkaan aikuismaista käyttäytymistä tommonen. Eihän aikuiset hauku ihmisiä tolla tavalla. Sen sijaan ne vetelee nuorilta tyttösiltä housja nilkkoihin...
Se uni päätty hyvin sekasissa merkeissä laivan joulukuusi ja -koriste kaupan tietämille. Isin syliin tottakai.
Toinen uni oli mun isovanhemmilta. Leikittiin pihassa naapurien lasten kanssa. Outoa se oli, koska en ikinä pienenäkään leikkiny siellä. En oikeen oo varma, olinko siinä unessa nuorempi kuin nyt vai samanikäinen, mutta kömpelö mä ainakin olin. Leikittiin sotaa. Värikuulilla, luulisin. Olin siinä joukkueessa, jota jahdattiin aseilla ja meidän tehtävänä oli juosta karkuun tai piiloutua niin hyvin, ettei meitä saatais ammuttua.
Muistan kun kiipesin aidan yli. Se oli ensinnäkin todella hankalaa, eikä siitä lopulta ollu edes mitään hyötyä. Poika, jonka hiukset oli kasvanu mallistaan ulos sellaseks surffitukaks, näki mut heti ja alko tulittaa. Katsoin sitä anovasti ja yritin miettiä seuraavaa siirtoa. Päätin lähteä tietä pitkin toiseen päähän ja piiloudun sinne. Jostain löyty sellanen lasten pieni lelupyöräkin matkaa helpottamaan. Pääsin tien kohtaan, josta lähtee toinen tie samaan suuntaan, korttelia alempana. Olin kääntymässä sinne, kunnes huomasin saman pojan juoksevan mua kiinni ylempänä. Yritin polkea, mutta jostain syystä pyörä ei liikkunut mihinkään. Poika tuli vaan lähemmäs ja lopulta mä huusin epätoivosesti ettei tää pyörä ei liiku. Ihankun se olis sitä kiinnostanu? Ei muutakun tulta, kaikki laukaukset suoraa mua päin.
Ihmettelin, miten toiset ottaa leikinkin niin tosissaan.
Vuoden ensimmäisessä päivän asussa
takki: mango
housut: drdenim
kengät: dinsko
neule: siskon
laukku: guess
nahkainen käsikoru: tory burch
toinen käsikoru: kappahl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti