1st of April - thoughts

Hyvää huhtikuuta folks! Nyt siirrytään vuoden toiselle neljännekselle, joka on muuten ainakin mun lemppari neljännes; huhti-toukokuussa tulee viimeistään kevät, ihmiset hymyilee ja aurinko paistaa. Parhaimpina vuosina lämpömittarin lukemat nousee korkeuksiin ja pääsee jo auringonoton makuun. Viimestään kesäkuussa alkaa kunnolla kesä, kaikki on taas uutta ja niin paljon ihanampaa. Looking forward to this!

Alotetaan kuitenkin vähän toisenlaisella aiheella. Narsismi on varmasti monelle tuttu, ja paljon yleisempi ongelma, kun mitä luullaan. Itseasiassa mä uskon, että jokasessa meissä on pieni pala narsismia. On varmasti ihan tervettäkin olla hiukan itserakas. Mutta mitä sitten kun se menee yli?

Istuttiin eilen mun hyvän ystävän kanssa lounaalla ja kuulumisten vaihdon lomassa ajauduttiin tähän aiheeseen. Päiviteltiin asiaa ilmeisesti sen verran kovaan ääneen, että lopulta naapuripöydän 68-vuotias rouvakin koki tarvetta liittyä keskusteluun. Oli aika pysäyttävää kuulla, kuinka hänellä on 35-vuotias poika, jota ei ole ikinä tavannut, koska pojan isä ja perhe on pahasti narsistisia ja ilmeisesti estää tätä rouvaa näkemästä lastaan. Oikeestaan sen johdattelemana päädyin ottaan aiheen täälläkin esiin.

Narsismi voidaan tosiaan luokitella persoonallisuushäiriöks ja se ilmenee ainoostaan käyttäytymisessä. Narsistinen ihminen ei esimerkiks kykene myöntään epäonnistumistaan, vaatii ihailua, eikä omaa empatiakykyä. Nää puutteet heijastuukin yleisimmin ihmissuhteisiin ja vaikuttaa paljon laajemmin kun me uskotaankaan. Ja tästä mun ystävällä on kokemusta. Vielä kauan sellasesta ihmisestä eroon pääsemisen jälkeenkin se pomppaa jostain nurkan takaa vaikuttaan elämään ja olemiseen. Ei todellakaan mikään pala kakkua.

Tästä se rouvakin meitä muistutti. Pala kurkussa ja kyyneleiden puskiessa silmäkulmista se vielä pihisi puoliks kuiskaten, että pysykää erossa narsisteista. Pysykää niin kaukana kun pystytte, niistä ei seuraa mitään hyvää. Ne voi pilata koko elämän - ja varsinkin jos erehdytte sellasen ihmisen kanssa lapsen tekemään.

jacket and sunclasses: h&m

shirt: my moms

scarf and jeans: cubus

shoes: dinsko

clutch: guess

Olis kiva kuulla enemmänkin keskustelua tähän aiheeseen liittyen! Ylipäätään musta oli niin mukava, kun tää rouva halus raottaa meille omaa elämäänsä ja anto elävän esimerkin aiheesta. Sillä oli suuri vaikutus pelkästään meikäläiseenkin. Onko teillä kokemusta narsistin kanssa elämisestä? Minkälaisia ohjeita te antasitte? Rohkeesti antaa tulla vaan :)

Ja nyt siihen huhtikuuhun. Vuoden parasta aikaa.