Kone temppuili pari päivää, enkä päässy jakaan tätä aiemmin. Teknologia -.-. Mutta nyt...
En oo mikään paras ystävyyssuhteiden ylläpitäjä. Mun parhaimmat ystävät ei asu samalla paikkakunnalla, mikä tietysti johtaa siihen, että yhteydenpito on väkisinkin vähäsempää ja tapahtuu puhelimen välityksellä. Sen lisäks mulla on täällä paljon ihania ystäviä, joille urheilun lomassa jää valitettavan vähän aikaa.
Vaikken aina pystykkään oleen sellanen ystävä, mitä niin kauniit ihmiset mun ympärillä vaatis, oon siitä onnellisessa asemassa, että ne ymmärtää. Välillä on kuukausikin niin, että koulu ja urheilu ei anna aikaa ystäville, mutta silti ne on aina ollu siellä mua varten - ja mä niitä.
Parempaakin parempana esimerkkinä tästä toimii torstai. Otin aika ekstemporee-viestin Emilialle ja kyselin, lähtiskö se mun kanssa kuvaamaan. Siitä muutama tunti, ja oltiin jo kännykkä kädessä suunnittelemassa hyviä kuvakulmia. Kummallekkaan ei kameraa tullu mukaan, mutta sellasessa säässä, mikä torstainakin oli, tuli iphonella erittäin tarkkalaatusia kuvia. Eikä sillä laadulla niin väliä, kun seura on tollasta ♥ Kuvailujen jälkeen istuttiin vielä hetki kahvin ja smoothien äärellä ja vaihdettin tarkemmat kuulumiset. Ihana päivä.
Sillon päätin, että tästä lähtien annan ajatuksen ja aikaa mun ystäville edes tunnin päivässä. Se ei mun elämästäni paljoo vie, ainoostaan tuo tullessaan niin paljon hyvää sen ansaitsevien ihmisten seurassa. Siks haluankin kehottaa nyt teitä kaikkia tekemään samoin - mä lunastin jo lupaukseni perjantain osalta. Oikeen moninkertasena. Olkaa rohkeita, pistäkää viestiä niillekkin, joiden kanssa yhteydenpidosta on pidempi aika. Sillä todellakin, se kannattaa!
kengät: nike
farkut: drdenim
paita: h&m
nahkatakki: veromoda
kaulahuivi & sormus: ginatricot
lippis: cubus
Friendship isn't about whom you've known the longest. It's about who came and never left your side.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti