Nyt kuitenkin alkaa taas hahmottuun pikkuhiljaa mistä täällä on kyse. Oon turvallisesti kotona. Ja voi huh minkälaisen matkustuksen jälkeen! Kävästiin vähän Kosovossa, pyörittiin tuntikausia Munchenin lentokentällä ja karmivimpana kokemuksena turbulenssit viimesellä kahden maailman pisimmän tunnin matkalla Helsinkiin. Mielessä kävi jo jos jonkinmoista kauhukuvaa ja rukousta sen puolesta, että siitä hengissä selviäis. 22 tuntia se otti, mutta nyt on asiat hyvin. Oma koti kullan kallis ja niin edelleen. Nyt on hyvä alottaa se kesäloma.
Porukat oli käyny Tallinnassa pyörähtämässä ja sieltä toivat mulle tuliaisena jenkkilippukuosisen huivin. Sattuma sinänsä, sillä Makedoniassa kattelin samanlaista huivia Australian lipulla varustettuna. Kiitos tästä, mutta eikös se ollu mun homma tuoda niitä tuliaisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti