A Day well spent

Aamulla herätessäni olin varma etten pääse sängystä ylös. Olin siitä ihan niin tosissani, että poikaystävän touhutessa viiden kuuden aikaan töihin lähtöään, ymmärsin asiasta hänellekkin puoli unessa ilmottaa. "Kiva kuulla", uskoisin. Lopulta pystyin kun pystyinkin kampeen itteni sängystä ylös, ja vielä suht nopeella temmolla ihan lenkille asti. Täysin suunnitelmien mukaan. Myönnän kyllä miettineeni useemmankin tovin, että pystyykö tällasena rautakankena edes juoksemaan. Tai no ehkä ennemminkin, että jaksaako sen tehdä.

Jaksoinhan mää! Ihan kuulkaa 1h 15min siinä vierähti kun lyllersin menemään. Tarvi matkan aikana kyllä pysähtyä vähän venytteleen, jotta noista lihaksista ois ees vähän hyötyä. Ei ollu helppoo siltikään; mummonnekin juoksis kovempaa, myönnetään. Syy tähän kipuun ja kankeuteen on siinä, että alotin eilen taas reenaamisen kunnon tehoilla ton kevään hölläilyn jälkeen. Aamulla pari tuntia, sitten vähän aurinkoo ja illalla toiset. Ei auttais tehä ittelleen tällasia miinoja tollasten taukojen avulla. Jos vaan jatkais vuoden ympäri, niin ei varmaan tuntuis niin pahalta!

Onneks päivä jatku sitten miellyttävimmissä merkeissä Emilian kanssa kaupungilla. Ollaan varmaan viimeks nähty kunnolla viime kesänä, mutta tässä on taas niin hyvä esimerkki siitä, että kun kyseessä on oikeet ihmiset, tuntuu, että kaikki on ennallaan, vaikka viime näkemisestä olis pidempikin väli.

Hiuksetkin oli aamulla lähtiessä vielä rennosti auki, mutta kummasti alko taas päivän aikana tuntuun huonolta. En nyt tiä onko toi sykerö sen parempi - näin ne pysy nyt ainakin pois tieltä.

Kierrettiin Emilian kanssa mun kaks ihan ehdotona suosikkikahvilaa täällä Tampereella. Kulmakonditoriaan (Hämeenkatu 14) meen nykyään melkeimpä aina syömään, kun nälkä yllättää ja Pyymäen oma kahvilaan (Tuomiokirkonkatu 30) stoppaan kahvihampaan kolottaessa. Niin tänäänkin. Kulmakonditoriassa valinnanvaraa riittää etenkin ruokasammalla puolella (salaatit, lämpimät leivät, tacolautaset jne) ja hinnat on mun mielestä enemmän kun kohdillaan. Eikä se leivospuolikaan huonolta vaikuta! Pyymäellä mua taas viehättää sen eurooppalaishenkisyys niin musiikin, sisustuksen kun yleisenkin fiiliksen puolesta. Ehdoton plussa on ihana lasitettu "sisäterassi", joka aurinkoisella säällä avataan lasittomaks alttiiks raittiille ilmalle.

Päivän asuks oli varattuna napapaitaa ja kun vaihtokarderoopi ei sattunu tuleen mukaan, oli vierailtava poikaystävän vaaterekillä ennen bussiin viilettämistä. Ei ollukkaan ihan niin lämmin päivä. Oli muuten tosi helppoo saada kuvat otettua, kun kuvaaja juoksee jokasta lintua karkuun ja pelästyy niiden pienintäkin rääkäsyä. Ja nyt en puhu Emiliasta. Peliverkkarit revittiin siinä vaiheessa, kun herra varis istahti 10 metrin päähän puun latvaan huilimaan. Loput kuvat oli otettava itse.

kengät: h&m

hame: cubus

kello: papalta saatu

laukku: mango

korvikset: guess

neule: poikaystävän, muistaakseni alunperin h&m

Nyt sitä istutaan iltateellä ja yritetään saada postausta vielä saman päivän aikana ulos. Ei vissiin onnistunu. Mutta leffaan kerettiin illalla siskon kanssa, ja takasin tullessa pysähdyttiin kuvaileen vielä auringonlaskussa. Siitä lisää ehkä vielä myöhemmin täällä, mutta ensihätään kurkkaa Instagram (@ellllu).

Hyvää yötä!